Zoom LiveTrak L-12

Näin tuotteesta hyviä arvioita Namm messuilta 2018a, jossa minulle kolahti seikka että laitteessa on 5 erillistä monitorointi ulostuloa joilla on oma miksaus. Haaveena oli bändin treenit korvamonitoreilla tinnituksen vähentämiseksi.

Päätin tilata laitteen täältä, koska sille oli hyvä bundle koottuna, mikkeineen, telineineen, muisteineen jne.

Mikseri on oiva peli, vaikkakin livemikserinä hivenen kompleksinen operoida soittotilanteessa. Firmispäivityksen myötä monitorikanaviin sai kaiun myös. Olemme säätäneet jäsenten miksaukset valmiiksi ja tallentaneet ne muistipaikkaan valmiiksi. Näin mikserin nopeasti kasaan ja säätöihin kun jäsenten laitteisto pysyy samana ja samoissa kanavissa. Kannan mikserin aina mukanani treenikseltä kotiin. Laite on kevyt, menee kainalossa kun kitaraa kantaa samassa kädessä.

Itse toimin miksajana ja äänittäjänä bändille soiton ohessa, mikä on hieman alkuun stressaavaa mutta alun kommervenkkien jälkeen treenit ovat huomattavasti korvaustävällisemmät ja bonuksena niitä voi myös nauhoittaa. Suorittelen eristäviä kuulokkeita treeniin. 3,5mm jatkojohtoja myös kuulokkeisiin kannattaa varata.

Raitojen siirto daw menee ok ja pelittää hyvin. Pro Tools Firstiä ei voi suositella, koska se rajoittaa neljään tulokanavaan, jolloin nauhoite tulee exportata flash tikulle ja sieltä tuotava raita kerralla PT.hen, mutta siinä menettää Livetrakillä tehdyt miksaukset eli ne tulee raakana.

Äänitän Zoom L12:lla puhaltajia eri kokoonpanoissa - triosta suureen puhallinorkesteriin. L12 on tietenkin periaatteessa liian suuri triolle ja liian pieni puhallinorkesterille. Se on silti hyvä kompromissi! Pientä ryhmää äänittäessä voi käyttää useampia mikrofoneja, jolloin miksatessa voi päättää, mikä mikki oli parhaiten sijoitettu. Puhallinorkesterille tarvittaisiin vähintään L20, mutta kanavien suuri määrä tulee ilkeästi vastaan miksatessa; miksaaja alkaa hosua. Jos kuitenkin haluaa lähimikitystä, niin stemmoja tai ryhmiä, jotka ovat selkeitä kokonaisuuksia ja jotka tarvitsevat useita mikkejä, voi ryhmitellä erillisillä pikkumiksereillä vaikkapa kanavapareiksi L12:een. Näille mikeille tehdään siis ennen äänitystä kevyt esimiksaus; mikkejä voi kaikkiaan olla vaikka yli 20. Varsinainen mastermiksaus helpottuu ja tehostuu.
L12 vaatii tietyn aikansa, että oppii sen yllättävän monipuoliset ominaisuudet. Laite on kuitenkin tarkka erilaisista tiloista; se ei toista tai äänitä, elleivät painikkeet ole oikein. Toistaiseksi en ole joutunut pulaan enkä jäänyt kaipaamaan lisäominaisuuksia. 100-sivuinen käyttöohje on varsin suppea L12:n käyttöohjeeksi. Ellei ole aikaisempaa kokemusta äänipöydän takana, kannattaa alkaa helpoista projekteista ja kasvattaa repertuaariaan vähitellen. Tärkeitä opittavia ovat alku/loppu -merkkien käyttö, scene-toiminto, erilaiset miksaukset kuulokeryhmille, nopea sormi- ja nappulatekniikka jne. Sisääntulovaiheen kompressori on kätevä, mutta asetettava varovasti, jotta ei pumppaile. Myös kaiku on toimiva oikein säädettynä. Miksausvaiheessa kannattaa olla kanavasäätöjen kanssa johdonmukainen.
Yhteys tietokoneelle on helppo ja toisinaan oleellinen (card reader). DAW-ohjelmassa voi tarvittaessa tehdä kanava- tai mastertiedostoille vielä erikoismuokkauksia ja palauttaa track tai master takaisin - kunhan ei muuta raidan pituutta. Siirrot voi tehdä myös tietokoneen resurssienhallinnassa. Master kannattaa viimeistellä ja normalisoida tietokoneella. Koko miksauksenkin voi tehdä DAW-softassa; kaikki kanavat (14 kpl!) voi ajurilla siirtää kätevästi PC:lle (ks manual s. 76).
Suosittelen Zoom L12:ta, jos vain vähänkin on tällaiselle tarvetta.